Hengissä ollaan. Aika vaan on kulunut kaikenlaisen muun askareen parissa, kuin mitä tämän blogin sisältöaiheet ovat. Ylioppilaita on juhlittu ja seuraavana päivänä lastasin auton tavatilan täyteen perennantaimia ja tein "puutarhakeikan" pikkusysterin luokse.

Onneksi omassa pihassa tapahtuu itsestään koko ajan jotakin. Kivipengerryksen reunaan toissa kevänä istuttamani vaaleanpunaiset sammalleimut ovat olleet tänä keväänä upeimmillaan.

Rappusten paikkaa siirrettin samaan aikaan ja aika mukavasti maanpeitekasvit jo pehmentävät ympäristöä. Pitkään olen miettinyt, että tilaisinko rinteen ylöosaan kaaren, jonka molemmille puolille istuttaisin vaaleanpunaisia runkoruusuja. Nyt rappusten molemmilla puolilla kasvaa tuijanalut, jotka toisaalta ovat vihreitä myös talvella.

Luoman puutarhalla kävin toisen kerran ystävän kanssa ja innostuin ostamaan runkokasvin, jonka nimen unohdin samantien ja nyt olen sitten myös hukannut nimilapun ;)

Kasvi pääsee etupihan kivikkoryhmän keskelle. Puutarhalta kertoivat, että kasvi kukkii koko kesän upeasti eikä piittaa sateesta eikä tuulesta. Niin uskomattomilta kehut kuulostivat, että ihan pakko on kokeilla kaunokaisen menestymistä omassa pihassa. Kasvia voi myös leikata reippaasti, niin että sen muoto pysyy pallona.

Tämän kevään uutuuksia perennapenkissäni on mm. oranssi kullero.

Aivan hellyyttävä ilmestys: pitkän varren päässä upeat ruusukkeet.

Tätä kirjoittaessani ulkona tuli hetken rakeita, joten kyllä joutuvat sekä kasvit että ihmiset sopeutumaan. Itse suunnittelin meneväni tänään puutarhatöihin, mutta taidankin etsiä villasukat jalkaan ja tehdä jotain sisällä.