Ennen kuin aloitan otsikosta haluan kiittää kaikista edellisen postauksen kommenteista. Pusero ei enää näytäkään niin kamalalta kuin heti valmistuneena ;) Tennessee lankaakin moitin. Lohdutti, kun Tanja kertoi langan olevan vaativaa neulottavaa. Toisaalta  käsityön jälki saa/pitää näkyä (sillai siististi), sillä kuka nyt haluaisi olla virheetön neulekone, riittää kun on äänekäs yleiskone ;) Neulominen on myös prosessi ja henkinen sellainen. Jos lähtökohtana on vaativaa neulottavaa lankaa ja vielä ällön väristä,  niin voiko lopputulos olla mieluinen... Nautin Tennesseen neulomisesta vasta viimeisessä kappaleessa ( lyhyessä hihassa), joten neulenautinto jäi aika vähäiseksi.

Niin, tuosta otsikosta. Mulla on täällä valmistunut myös yksi mieluinen neule. Se on vielä kuvaamatta ja olis kiva kuvata se jossakin juuri tuolle neuleelle sopivassa ympäristössä, niin kuin monissa neuleblogeissa nykyään näkee. Ja visuaalisena ihmisenä tykkään neuleblogeissakin eniten valokuvista. 

Mulla on kaksi mahd. kuvaajaa:  poika ja mies. Valitettavasti kumpikaan ei ole luonnostaan erityisen kiinnostunut valokuvaamisesta. Edellistä puseroa kuvattaessa ehdotin pojalle, että kuvattaisiin samanväristen ruusujen joukossa, johon hän vastasi  "eikös tarkoituksena ole kuvata tuota sun tekemää puseroa" ... "mee vaan sinne samaan paikaan, jossa ennenkin ollaan kuvattu" ...siis samaan vanhaan paikkaan... takapihalle ;) Pojan kanssa kuvat otetaan nopeasti, tosi nopeasti. Miehen kanssa on helpompaa: hän on rauhallinen, mutta keksii koko ajan jotakin hauskaa sanottavaa, mikä tietenkin häiritsee varsinaista toimitusta. Kerran ehdotin miehelle "ota sellaisia taiteellisia kuvia" ...johon hän "ai minäkö...*naurua* Seuraavista valokuvista tulikin sitten heilahtaneita, sillä eihän mies vois keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaan...kuvaamiseen ja nauramiseen.

Olis kiva suunnitella valmistuneelle neuleelle erilaisia kuvausympäristöjä, joita täällä on ainakin viljapellot, kukkakedot, vanhojen heinälatojen seinustat, jokirannat, punamultaiset pohjalaistalot. Urbaania ympäristöä ja merenrantaa pitäisi kyllä lähteä hakemaan naapurikunnasta. Ja kasvaisko ne vaatimukset sitten ajan kanssa niin, että lomakohteet pitäis valita neuleiden mukaan. Ja matkalle pääsis vasta, kun kaikki kuvattavat neuleet olisivat valmiina ;) Tämä menee nyt pikkuisen yli, mutta kyllä mä joskus haluaisin kuvata hyvin onnistuneen neuleen jossakin muualla kuin meidän takapihalla. En kuitenkaan usko, että saan miestä (poika ei ainakaan lähtis) naapurin viljapellolle (omalle pellolle ehkä, jos sellainen olisi) kameran kanssa, vaikka hän luonteeltaan onkin tosi joustava :)

Ja sitten vielä se aika, joka noihin kuvauskeikkoihin menis. Toisaalta, jos pitää neulebloggaamista harrastuksena,  niin ei kait ajalla ole mitään merkitystä.

En tiedä, onko kukaan jaksanut lukea tekstiä tänne asti, mutta jos on, niin olis kiva kuulla teidän muiden mielipiteitä tai kokemuksia neuleiden kuvaamisesta. Asiallista  ja hyödyllistä tietoa aiheesta löytyy Ullan artikkelista 1/07.

Pitkät tekstit ja kuvattomat postaukset ovat tylsiä, joten laitan tähän loppuun kuvan mun viimeisimmästä perennahankinnasta:

1747532.jpg

Kaksivärinen malva. Taimitarhalle jäi Tarjan ruusu (Halonen), kun omasta pihasta ei vielä löydy sille sopivaa paikkaa. Jos ensi viikolla ottaisi puutarhan järeämmät työkalut esille, niin eikö sitä vielä yksi pensasruusu saada tontille sopimaan.