Ostin siis Tapion kaupasta 100 g:n vyyhdin hennon vihreää Grignascon merinosilkkiä, jonka "sieluni silmin" näin muotoutuneena upeaksi, unelmankevyeksi pitsihuiviksi, joka kesäiltojen viiletessä olisi ihana kietaista kukkamekon päälle. Neuletapaamisessa sitten joku huomasi kysyä, että millä mä aion tuon vyyhdin, jossa lankaa siis on 1 km ja 400 metriä, keriä. En mä tietenkään ollut vielä noin arkisia asioita ajatellut, kun euforisena vain ihastelin langan pehmeyttä ja väriä: hennon vihreä kun sopii kaikenväristen kukkamekkojen kanssa.  Kaisa lupasi kerinlehtensä lainaksi, mutta minä toivon, että myös Kaisa tulisi mukana (taustalla pelko, että varmaan rikon vuosikymmeniä hyvin palvelleet kerinlehdet).

Ihan mukavasti ja ripeästi keriminen sitten sujui, kun siihen vaiheeseen päästiin. Tässä pari kuvaa työprosessista:

841594.jpg

Aluksi kiinnitimme kerinlehdet myös vuosikymmeniä palvelleelle artekin lastentuolille ja nostimme tuolin sopivalle kerimiskorkeudelle eli pöydän päälle. Viritelmä on aika hauskan näköinen, mutta ei me sen pohtimiseen enempää aikaa viitsitty kuluttaa.

Kaisalla oli muuten päällä uusi hieno vihreä neulepusero ja samasta langasta tehty panta, mutta valitettavasti kamera teki tuohon kuvaan omia kuviointejaan.
 

841781.jpg

Ja tässä on päästy jo kunnolla vauhtiin! Tuumattiin välillä, josko me voitaisiin ruveta tekemään yhdessä kerimiskotikäyntejä, että saataisiin lisätienestejä lankaostoja varten.

841660.jpg

Lopputuloksena kaksi melkein yhtäsuurta lankakerää, jotka nyt vaan odottelevat pitsiaddien saapumista (Nonnalle kiitos linkkivinkistä).

Kuvasarjasta puuttuu hetki, jolloin löysimme sattumalta korkkaamattoman 450 g:n Jaffa-keksipaketin piilopaikan ;)

Huivin neulomisen opettelun olen aloittanut Minttumaari-huivista, jota olen monien blogeissa ihaillut. Olen aloittanut, purkanut, aloittanut, purkanut ja nyt meinaan taas mennä aloittamaan, mutta sitä ennen vielä suuret kiitokset Kaisalle avusta ja mukavasta seurasta :)