Puutarhassa saa toteuttaa itseään, unelmiaan...luoda pihaan erilaisia omaa silmää miellyttäviä yksityiskohtia. Haaveillessa usein unohtaa, että työtäkin unelmien toteuttaminen vaatii ja kun innostuneena tekee monta tuntia fyysistä työtä, niin seuraavana päivänä on ihan pakko levätä.

Täällä on tänään ollut tuo lepopäivä: olen lekotellut aurinkotuolilla ja puikkovirkannut hihatinta aina siihen asti, kun lanka loppui, mutta työ jäi kesken (apua, lomalaisen pitää lähteä ihmisten ilmoille...;).  Aloitin sitten vauvapeiton neulomista Novitan Palmasta, mutta langasta irtosi "nöyhtää", joten jätin senkin työn sikseen. Minkälaisia kokemuksia teillä on Palmasta? Soveltuuko lanka vauvan asusteisiin? Olen aina ollut ylitarkka siitä, ettei vauvan asusteissa tai leluissa ole mitään irtoavia osia, jotka voisivat joutua pienen vauvan suuhun.

Puutarhaunelmista oli aikomus kirjoittaa tai oikeastaan siitä, että aina ei puutarhaunelmatkaan käy toteen:

1245693764_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä näette mun tämän kesän krassiunelmani alun: vain yksi tai kaksi krassin siementä on itänyt per 80 cm:n laatikko. Kylvettyjä laatikoita on 5 + kolme altakasteluruukkua. Odottelin ja toivoin, mutta uskottava se lopulta on, ettei ne kaikki siemenet koskaan tule pintaan.

Kylvin laatikoihin kirsikanpunaista puolikerrattua Whirlybird Cherry Rosea (josta ihanat muistot kesältä 2007) ja pensaskrassi Miklmaidia, jota siemenpussissa kuvataan näin: helposti viljeltävä lähes valkoinen krassi. Kestävän yksivuotisen kasvin herkät kukinnot luovat näyttävää kontrastia kukkapenkkeihin ja -laatikoihin. Kirsikkakrassin kukkien kerrotaan vielä olevan hieman ripsumaisia ja siroja. Ja kaiken lisäksi krassin kukkia voi käyttää ruoanlaitossa. Voitteko kuvitella, miten upealta 5 kukkalaatikoa näyttää, kun niistä rönsyilee voimakkaan vihreitä krassinlehtiä, pääasiassa valkoisia kukkia ja siellä täällä on muutama kirsikanpunainen ripsureunainen kukkanen. Kuvitelkaa myös krassinkukilla koristeltuja salaatteja ja kakkuja...

Olis varmaan pitänyt tyytyä taviskrasseihin, jotka kyllä (onneksi ) itivät taimiruukuissa:

1245695622_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kotipuutarhuri jaksaa unelmoida, suunnitella ja toteuttaa, koska yleensä vaivannäkö palkitaan. Itsekasvatetut taimet ovat rakkaita. Tänä keväänä pyrin olemaan maltillinen, mutta silti taimiruukkuja kertyi lähes pöydällinen. Tavallisten matalien auringonkukkien lisäksi kylvin auringonkukka Earth Walkeria, jossa on sekoitus pronssin, keltaisen ja suklaanruskean sävyjä, kuvitelkaa taas...Auringonkukan taimet ovat vankkoja, samoin kuin Priscilla (nimi kertoo paljon ulkonäöstä) nimiset gladiolukset, joita ensimmistä kertaa kasvatan (ehtiivätköhän kukkia, kun laitoin kasvamaan vasta muutama viikko sitten...).

Huomenna palataan kotipuutarhurin arkeen ja istutetaan kaikki loput taimet. Keskiviikkona haetaan lisää hihatinlankaa ja käydään samalla neuletapaamisessa Seinäjoen torikeskussa.