En ehtinyt tuon kävijälaskurin mukaan, joten tasalukuarpajaiset jäivät nyt järjestämättä. Komia lukema tuo 50 000 on, joten paikkaan tämän mokani loppukuusta, kun blogini täyttää 1 vuoden. Etukäteen ajattelin, että tuo pyöreä luku voisi ajoittua blogisynttärien kohtaan, mutta ilmeisesti olen nyt kirjoitellut useammin kuin tavallisesti.

Niin, vuorotteluvapaani ensimmäinen kokonainen viikko on takanapäin ja fiilis on mahtava, psyykekin on jo tainnut kunnolla sopeutua tähän olotilaan (vapaa alkoi jo viime viikon torstaina ja kahtena ensimmäisen yönä näin unta töistä...jotta niin se alitajunta vaan työskentelee, vaikka päivällä ei miettisi työasioita pätkääkään)

Heti maanantai aamuna starttasimme ystävän kanssa pitkälle lenkille ja niin pitkälle, että minä joudun illalla hakemaan apteekista kipugeeliä pohkeeseen :D. Maanantaina kävin myös tutkimassa KAIKKI keskisuuren kaupungin kirjaston käsityökirjat. Taidan nyt suorastaan "ahmia" näitä harrastusjuttuja.

Erityisesti minua kiinnosti VANHAT käsityökirjat. Nämä otin lainaan tarkempaa tutkimista varten:


439127.jpg

Leila Kemppainen Äiti neuloo ja virkkaa, 1983. 

Kirjassa on ihana nostalginen alkuteksti:

Äidillä on perhettä vauvasta vaariin. On pikkutyttöjä, isoja tyttöjä, autoilevia ja urheilevia teini- ja aikamiespoikia. On miniöitä, odottavia äitejä ja virkanaisia. Ja on kunniamummo, vaarin äiti. Onpa silloin kenelle suunnitella ja toteuttaa neuleita ja muita käsitöitä. Ja vaikka on monta työtä tekeillä yhtäaikaa, vaikka yhtä tehdessä jo toista suunnittelee, aina löytyy lähettyviltä sopiva malli, josta voi ottaa ympärysmittaa ja tarkistaa hihan pituutta. Paitsi perheelleen äiti helposti innostuu sommittelemaan monenlaista mukavaa kotiin sopivaa: ikkunaverhoa, pöytäliinaa, palapeittoa, jonka voi toteuttaa "matkakäsityönä":pala valmiiksi mökille mentäessä, toinen takaisin tultaessa.

Käsityö - neulominen, virkaaminen ja ompelu - on perheenäidille hauskaa ja rentouttavaa vaihtelua muun työn lomassa. Se on hermolepoa, käsille sopivaa puuhailua lukiessa, TV:tä katsellessa ja radiota kuunnellessa. Se antaa aitoa luomisen iloa ja pitää yllä mielen tarveyttä. Sitä täydentää mielihyvä tuotteen valmistumisesta".

Totta edelleen, mutta nyt voisi vielä lisätä,  että nykynaiset- ja äidit (myös ne virkanaiset) tekevät erittäin mielellään myös itselleen...

Toiselle tekemisessä ilo on tavallan kaksinkertanen. Mutta nykyään kysytään enemmän saajan mielipidettä ja toivomuksia eikä "väkisin" neulota sitä villapaitaa tai sukkaparia, jos toinen ei halua. Saajalta kysytään vähintäänkin sävytoivomusta tai suunnitellan yhdessä koko työ.

Ainkakin itse ilahdun siitä, jos joku läheinen pyytää tai toivoo minun tekevän hänelle jotakin, kuten kävikin jokin aika sitten:

439245.jpg

Paitatilaus pojalta hänen oman piirretyn mallin mukaan. Paita on jo käytössä, vaikka ne oikeat napit ovat vielä löytymättä.

Jatkan noiden kirjojen sisällöstä myöhemmin.