Kesäkukat, jotka saavat olla sateelta suojassa jatkavat kukoistustaan kuten ovenpielen miljoonakellot:

Miljoonkellot kukkivat runsaasti, mutta ´"se jokin" niistä puuttuu. Eivät pääse suosikkikukkieni joukkoon tämän ensimmäisen koekesän jälkeen. Valkoiset miljoonakellot ovat ehkä kaikkein pliisumpia.

Ikkunalaatikkoihin valitsin tänä vuonna pinkkiä petuniaa:

Laatikoissa on kahta erilaista myrskypetuniaa, joita saa Ikolan puutarhasta Lapuan Ruhasta.

Toisessa lajikkeessa on valkoinen keskusta. Petuniat ovat ihanteellisia kukkia paahteiselle paikalle, mutta voi sitä kuihtuneiden kukkien nyppimisurakkaa, kun taimia on yhteensä 27 kpl ;)

Takapihan isot lapinnauhukset ovat jo lakanneet kukkimasta, mutta isot kuunliljat kukkivat vielä hennon lilahtavin kukkasin:

Keltareunakuunlija on ehdoton suosikkini. Istutan tänä syksynä kuunliljapenkkiin matalia sipulikukkia, koska pohjoisen puolella kuunlijat tulevat keväällä niin myöhään pintaan.

Työviikolla tulee mentyä ja tultua pihan poikki eikä aina huomaa katsoa ympärilleen, joten en tarkkaan tiedä, kauanko tämä tumma kaunotar on ollut olemassa ;)

Tänä kesänä rinteen auringonkukat jäävät muutamaan yksilöön, sillä alkukeväällä oli se kuiva kausi.

Tupakka-kukat kärsivät runsaista sateista, joten ostin rappusten mosaiikkiruukkuihin pari ulkokrysanteemia. Heti istutusten jälkeen ne olivat täynnä erilaisia lentäviä yksilöitä, joista tässä niistä kaunein:

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Eilen oli elokuun Käsityöklubin kokoontuminen Kauhavan Kangas-Aitassa. Oli taas tosi mukavaa tikuta ja jutustella suurella porukalla. Suunnittelimme myös Kangas-Aitan Messumarkkinoiden aikaisia työnäytöksi. Messumarkkinat järjestetään samaa aikaan Käsityö 2008 messujen kanssa. Me käsityöklubilaiset olemme siis mukana  Messumarkkinoilla Kauhavalla  to-la (2.-4.10.08), vuorottelemme ja jokainen tekee itselleen mieluista käsityötä.

Parin mörvelön jälkeen olen jälleen tarttunut innolla puikkoihin. Käsillä on kaksi hienoa mallia. Toista neulon ohuilla puikoilla:

Lankana merinovillainen Wool. Mallista poiketen teen helpommat (yksinkertaisemmat ;) pitsihihat, ettei tarvitse koko ajan ohjetta seurata. Woolia on vain vajaa 500 g, joten teen ensin hihan ja katson langan menekin. Puseron pituus tulee todenn. jäämään melko hyhyeksi, mutta itse asiassa tykkään enemmän lyhyistä kuin pitkistä puseroista.

Tämän toisen puseron ohjeen (kopion) löysin viime viikonloppuna:

Kannattaa siis aina silloin tällöin järjestellä ohjekansioitaan :)

"Pitkällisen" harkinnan jälkeen valitsin langaksi sinisen (savunsininen, farkkusininen ?) Novitan Rose-langan, vaikken sinisen ystävä erityisemmin olekaan.

Tämä sininen kuitenkin sopii kivasti sekä farkun että tummanruskean kanssa. Värin valintaan vaikutti vielä se, että vaaleissa sävyissä kuviot tulevat paremmin esille.

Pusero neulotaan 3 kertaisella langalla ja suurilla 10-12 puikoilla. Etukappale on kädentiekavennusten kohdassa. Jos teen kavennukset ohjeen mukaan, niin 6 silmukan palmikosta lähtee 2 silmukkaa pois eli palmikot loppuu kainaloon???...ööö...tuumaustauko...

tai vesipiste on meillä talon takana:

Tänne tuo edellisen postauksen mosaiikkiruukku on siis tehnyt matkaansa koko kesän ;)

Tänään oli pitkästä aikaa mukavaa puuhastella ulkona. Suurin osa ajasta kului kyllä siivoamiseen, sillä olen ollut tänä kesänä tosi laiska puutarhuri. Amppelikukatkin kuolla kupsahtivat kastelun puutteeseen, hyi mua. Ensi keväänä täytyy muistaa, että minä ja amppelikukat emme kuulu yhteen. Kukissa on niin pienet istutusruukut, että niitä pitäisi muistaa kastella lähes joka päivä. Lasitetuista saviruukuista ja altakastelulaatikoista sen sijaan tykkään, koska niissä kosteus pysyy helteelläkin muutaman päivän.

Suunnittelen koko ajan erilaisia yksityiskohtia meidän pihaan ja toteutan niitä sitten pikku hiljaa. Kastelupisteeseen halusin sinistä, harmaata, keltaista, heiniä ja simpukoita. Samaan aikaan mies oli ostanut puutarhaletkuille kunnolliset telineet:

Onneksi olin ostanut vain yhden seinään laitettavan simpukkaruukun, sillä en viitsinyt kieltää laittamasta telineitä seinään. En myöskään maininnut, että meillä on aivan väärän väriset puutarhaletkut ;)

Kastelupiste on pohjoisen puolella, eikä sinne paista aurinko kuin vähän aikaa aamusta. Oikealta alkaa koko talon pituinen kuunliljapenkki. 

Kuunliljoja on aina muutama kappale samaa väriä. Tässä limenvihreä tumman vihreillä reunoilla. Vihreää seuraa keltareunainen, jossa on myös suuret lehdet. Kuunliljojen nimilaput menivät jo istutusvaiheessa sekaisin, joten älkää kysykö tarkempia nimiä.

Olympianeuleeni sain valmiiksi perjataina, mutta se menee purkuun. Lankana on pellavanvärinen Kokon 100 % silkkilanka, jonka alunperin ostin toisenlaista mallia varten kuin sitten tein. Neulejakun koko on ok, mutta malli ja lanka eivät vaan sovi yhteen.

on tällä hetkellä tämä unikko:

Ainut laatuaan. Siemenistä keväällä kylvetty. Rakastan hehkuvan punaisia unikoita. 

Myös muutama Hilpan siemen on itänyt ja päässyt kukkavaiheeseen

Kaukaa kun katsoo, niin kukkien keskellä näyttää olevan keltaisia palloja :) Kylvin keväällä pussillisen siemeniä piharappusten molemmille puolille ja kuvittelin, miten kauniilta kukkarivit näyttäisivät keltavalkoista taloamme vasten. Yhtenäistä kukkaloistoa ei tullut, sillä olen huono kastelemaan siemeniä. Siellä täällä on kuitenkin pieniä kukkarykelmiä.

Tänään sain vihdoin saumattua merihenkisen mosaiikkiruukkuni:

Tämä on uupunut koko kesän eräästä puutarha-asetelmastani. Kasvitkin ruukkuun ovat olleet valmiina: sinistä heinää, keltavihreää murattia tai laventelia.

Saumausaine on siniharmaata. Laatat loppupaloja etenkin ruskeat ja tummansiniset ;) Simpukat ovat aivan ihania mosaiikkitöissä, vaikka saumaamista melkoisesti hidastavatkin. Vasemmalla näkyvä kaari ei ole ruukun ripa vaan tuolin käsinoja ;)

Neuleista sen verran, että olen aloittanut oman olympianeuleeni: yksinkertaisen jakun, jonka kappaleet ovat jo melkein valmiina. Olen siis katsonut ahkerasti kisoja :)

Täällä on valmistunut:

Se on bolero (Moda 3/06, malli 12). Virkattu ja neulottu Novitan Samoksesta. En tykkää. Bolerossa ei ole mitään erityistä virhettä, mutta se on jotenkin tönkkö päällä. Olen tehnyt aikaisemmin saman boleron onnistuneesti Brillasta. Täytyy siis johtua langasta. Samoksesta olen neulonut toppeja ja yhden neuletakin. Toppeja olen käyttänyt, mutta neuletakki tuntuu liian paksulta.  Ei Samoksesta enää mitään koskaan.

Hellepäivinä halusin koukulle turkoosia lankaa. Novitan Kotiväkeä löytyi varastosta yksi 200 g:n kerä, josta virkkasin ensin pienen hellehuivin kummitytölle ja lopusta tämän helletopin.

Aivan loppuun asti sai jännittää langan riittämistä eikä lankaa todellakaan jäänyt kuin pieni pätkä, mutta paljon sai kerästä virkata.. 663 metriä ;)

Topin malli on Kauneimmat Käsityöt -lehdestä (6-7/nro 4, 2001...tuollainen merkintä oli kopion ylänurkassa...) Mallista poiketen tein myös olkaimet ruutuvirkkauksella ja helman sekä käden- ja pääntien huolittelin kiinteillä silmukoilla nirkkoreunuksen sijaan. Lehden mallissa olkaimet ovat leveämmät ja virkattu kiinteillä silmukoilla, mutta niin tehtynä mielestäni liian raskaan näköiset. 

Ruutuvirkkaus on ihanaa ja helppoa tosin tässä mallissa tajusin vasta jonkun matkaa jo virkattuani, mihin miehustan kohtaan ne isot kukat valmiina asettuvatkaan ;)

Toppi on samanlainen sekä edestä että takaa. Ajattelin aluksi jättää kukat takaa pois ja virkata pelkkää ruutua, mutta onneksi en tehnyt niin, sillä kukat näyttävät tosi kivoilta myös takaa katsottuna.

Helteet taitavat olla jo ohi tältä kesältä, mutta toppia voi käyttää myös t-paidan kanssa...

...vaikka selkeästi tämä on kesäjuttu. Kuten tekstistä voi jo päätellä olen virkkausprosessiin ja lopputulokseen oikein tyytyväinen: tälläinen turkoosi toppi on ollut haavelistallani jo pidempään ja on se aina mukavaa, saada jotakin sieltä listalta toteutettua.

Käväisin täällä siivoamassa, ja koska siivous näkyy päivityksenä blogilaistalla, laitan tähän muutaman tämän kesän kukkakuvan.

Jos oli Aspegrenin puutarhassa kasvi- ja kukkaloistoa, niin kyllä mä kotiin tullessani ihailin myös omaa pihaani. 

Viime kesänä oli muutama liljankukka...tänä vuonna useampi.

Rappusten ruukuissa tänä vuonna vihreää ja valkoista tupakkaa, daalioita ja miljoonakelloja. Nämä värit ovat mieluisia kukkien sävyjä pinkkien, vaaleanpunaisten ja aniliininpunaisten kukkien lisäksi. Erityisen ihastunut olen tänä vuonna ollut tuohon limenvihreään tupakkaan.

Suikeroalppi on kotiutunut autotallin reunaan pehmentämään betonilaatoitusta.

Osa viime syksynä hankituista leimukukista kukkii parhaillaan kauniin värisenä.

Ulkona on nyt mitä ihanin kesäpäivä, joten karhaan itseni rikkaruohoja kitkemään...

...ja minä olen tyytyväinen väriin, malliin, kokoon, tuntuun päällä :)

Lankana Kauhavan Kangas-Aitasta joskus ostettu suuren suuri kartio ihanan vihreää ja puuvillan tuntuista lankaa (kartiossa ei ollut tarkempia tietoja). Vihreä on luonnossa vielä kirkkaampaa, kunnon retrovihreää... samaa, jota näkyi ainakin "Henkan ja Maukan" vaatteissa olevan (etsin sieltä toppia, mutta jäljellä oli vain minimittaisia shortseja ja hamosia).

Tämä on mun räväkämpää puolta pukeutumisessa ;D Kesäjakku olisi voinut olla myös kirkkaan keltainen, oranssi tai pinkki. Valkoisena tai pastellin värisenä siitä olisi tullut liian romanttinen, mustana synkkä, beigenä ja ruskeana tuttua turvallista,  mutta halusin nyt piristää pukeutumistani. 

Jakun malli 44 on viime kesän (-07) Novitan kesänumerosta, jossa se on toteutettu Bambusta. Virkkasin muuten ohjeen mukaan, mutta hihoista tein lyhyet ja jakusta hiukan lyhyemmän (kaksi viuhkakuviota vähemmän). Malli on tosi helppo (tarvitseeko enää edes mainita), niin helppo, että lopussa rupes jo puuduttamaan. Etsin kyllä ensin jotakin retrohenkisempää mallia (ruutuja ja kiekuroita), mutta en löytänyt mieluista. Oman mallinkin olisin voinut virkata, sillä sellainen oli päässä, mutta en viitsinyt mittailla kokojuttuja.

Jakusta puuttuu vielä kiinnityssysteemi (Novitan mallissa on kaksi nappia vyötäröllä). Kauluksen voi kiinnittää kauniisti myös rintarossilla tai vaikkapa sellaisella virkatulla napilla, jotka nyt ovat neuleissa in.

Vihreä ja valkoinen on raikas yhdistelmä, mutta tuo vihreä sopii yllättävän hyvin monen muunkin värin esim. tummansinisen kanssa:

Jakku laskeutuu myös kauniisti takaa. Hameen kanssa pidettynä tyyli on naisellisempi.

Kerroinhan mä jo, että olen jakkuun täysin (100 %) tyytyväinen: mitään en tekisi toisin. Tämä on harvinaisia hetkiä mun neulemaailmassani ;)

Ilokseni olen saanut vastaanottaa kaksi Kesäblogi -tunnustusta SeijaP:tä ja TuuliS:tä, kauniit kiitokset teille molemmille. Olette molemmat myös minun Kesäblogejani :)

Ja käykääpä vielä kurkkaamassa,milten upeita neulegraffitteja Sea tekee!

Ennen kuin aloitan otsikosta haluan kiittää kaikista edellisen postauksen kommenteista. Pusero ei enää näytäkään niin kamalalta kuin heti valmistuneena ;) Tennessee lankaakin moitin. Lohdutti, kun Tanja kertoi langan olevan vaativaa neulottavaa. Toisaalta  käsityön jälki saa/pitää näkyä (sillai siististi), sillä kuka nyt haluaisi olla virheetön neulekone, riittää kun on äänekäs yleiskone ;) Neulominen on myös prosessi ja henkinen sellainen. Jos lähtökohtana on vaativaa neulottavaa lankaa ja vielä ällön väristä,  niin voiko lopputulos olla mieluinen... Nautin Tennesseen neulomisesta vasta viimeisessä kappaleessa ( lyhyessä hihassa), joten neulenautinto jäi aika vähäiseksi.

Niin, tuosta otsikosta. Mulla on täällä valmistunut myös yksi mieluinen neule. Se on vielä kuvaamatta ja olis kiva kuvata se jossakin juuri tuolle neuleelle sopivassa ympäristössä, niin kuin monissa neuleblogeissa nykyään näkee. Ja visuaalisena ihmisenä tykkään neuleblogeissakin eniten valokuvista. 

Mulla on kaksi mahd. kuvaajaa:  poika ja mies. Valitettavasti kumpikaan ei ole luonnostaan erityisen kiinnostunut valokuvaamisesta. Edellistä puseroa kuvattaessa ehdotin pojalle, että kuvattaisiin samanväristen ruusujen joukossa, johon hän vastasi  "eikös tarkoituksena ole kuvata tuota sun tekemää puseroa" ... "mee vaan sinne samaan paikaan, jossa ennenkin ollaan kuvattu" ...siis samaan vanhaan paikkaan... takapihalle ;) Pojan kanssa kuvat otetaan nopeasti, tosi nopeasti. Miehen kanssa on helpompaa: hän on rauhallinen, mutta keksii koko ajan jotakin hauskaa sanottavaa, mikä tietenkin häiritsee varsinaista toimitusta. Kerran ehdotin miehelle "ota sellaisia taiteellisia kuvia" ...johon hän "ai minäkö...*naurua* Seuraavista valokuvista tulikin sitten heilahtaneita, sillä eihän mies vois keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaan...kuvaamiseen ja nauramiseen.

Olis kiva suunnitella valmistuneelle neuleelle erilaisia kuvausympäristöjä, joita täällä on ainakin viljapellot, kukkakedot, vanhojen heinälatojen seinustat, jokirannat, punamultaiset pohjalaistalot. Urbaania ympäristöä ja merenrantaa pitäisi kyllä lähteä hakemaan naapurikunnasta. Ja kasvaisko ne vaatimukset sitten ajan kanssa niin, että lomakohteet pitäis valita neuleiden mukaan. Ja matkalle pääsis vasta, kun kaikki kuvattavat neuleet olisivat valmiina ;) Tämä menee nyt pikkuisen yli, mutta kyllä mä joskus haluaisin kuvata hyvin onnistuneen neuleen jossakin muualla kuin meidän takapihalla. En kuitenkaan usko, että saan miestä (poika ei ainakaan lähtis) naapurin viljapellolle (omalle pellolle ehkä, jos sellainen olisi) kameran kanssa, vaikka hän luonteeltaan onkin tosi joustava :)

Ja sitten vielä se aika, joka noihin kuvauskeikkoihin menis. Toisaalta, jos pitää neulebloggaamista harrastuksena,  niin ei kait ajalla ole mitään merkitystä.

En tiedä, onko kukaan jaksanut lukea tekstiä tänne asti, mutta jos on, niin olis kiva kuulla teidän muiden mielipiteitä tai kokemuksia neuleiden kuvaamisesta. Asiallista  ja hyödyllistä tietoa aiheesta löytyy Ullan artikkelista 1/07.

Pitkät tekstit ja kuvattomat postaukset ovat tylsiä, joten laitan tähän loppuun kuvan mun viimeisimmästä perennahankinnasta:

Kaksivärinen malva. Taimitarhalle jäi Tarjan ruusu (Halonen), kun omasta pihasta ei vielä löydy sille sopivaa paikkaa. Jos ensi viikolla ottaisi puutarhan järeämmät työkalut esille, niin eikö sitä vielä yksi pensasruusu saada tontille sopimaan.

tämä pikkupusero valmiiksi:

ööö, mitähän mä tuosta nyt sanoisin...no, lankana Novitan Tennessee ja sävy parin kesän takaa, jolloin noin vaaleanpunainen oli in. Nyt ihmettelen lankavalintaani, sillä valkoisten asusteiden kanssa olo oli kuin ruusunnupulla ;) Tummanruskean ja farkkusinisen kanssa jotenkin menettelee. Trendilankojen kanssa saattaa käydä juuri näin, jos niitä ei heti neulo. Varastoon kannattaa siis ostaa vain varmoja ja turvallisia omia värisävyjä... olkoot tämän opetus.

Yritin valita mahd. yksinkertaisen mallin (kuvitelkaa lanka pitsineuleena ja satiininauhalla höystettynä ;) Voin ihastella romanttisen tyttömäisiä neuleita muilla, mutta oma tyylini on hillitympi. Malli on myös Novitan (lehden numeroa ei tiedä).

Tennessee langasta en oikein ole koskaan tykännyt, vaikka se onkin Novitan klassikko. Mun käsialalla neuleissa näkyy käden jälki liiankin hyvin ;) Lisäksi valmiit neuleet ovat jotenkin tönkkyjä. Positiivista langassa on kiilto, josta varmaan useammat pitävätkin.  

Nähtäväksi jää, paljonko puseroa tulee käytettyä. Se kyllä istuu oikein hyvin. Vähän löysää on kainaloiden kohdalla, mutta niin oli mallissakin. Kuva ovat epäselviä, mutta yläosassa on yksi oikein, yksi nurin neuletta ja alaosassa sileää oikeaa. On se aika yllättävää, miten paljon valmis neule levenee sumuttamisen jälkeen, puikolla neule näytti pelottavan pieneltä. Ehkä sitä on jo oppinut neulomaan itsensä kokoisia puseroita, hyvä niin.

Tänä kesänä kesäneuleet eivät ole oikein innostaneet, enkä ole uusia lankojakaan ostanut. "Pakolliset" pari tunikaa olen hakenut vaatekaupasta ja niitäkin kokeilin varmaan kymmeniä ennenkuin löysin mieluisat. 

Lopuksi kiitän vielä Lanka vimman Tiinaa saamastani Brillante- tunnustuksesta. En osaa tehdä valintaa blogeista, joille tuon tunnustuksen jakaisin, joten annan sen kaikille käsityöblogeille.