Kesällä ompelupisteen voi siirtää ulos:

Pingispöytä on sopivan kokoinen kaavojen piirtämiseen ja kankaiden leikkaamiseen. Onneksi pojat eivät olleet näkemässä ;)

Ensimmäinen kuutiosäkkituolikokeilu valmis. Neuloin systerille palakankaasta, jonka ostin keväällä Annanlan terassikauden avajaisista. Kappaleiden sivujen pituus on 45 cm (40 cm riittää). Sisälle tein erillisen pussin täytteelle eli styroksirakeille, jotka otin vanhasta tekonahkaisesta säkkituolista (niistä, joissa oikeasti ei voi istua). Suunnittelin tekeväni useampia kuutioita mm. pojille heidän vanhoista farkuistaan ja värikkäistä enstex-kankaista (nurin päin), mutta saa nyt nähdä. Aika hankalaa oli nimittäin täytteiden vaihto vanhasta säkistä uuteen: sain aikamoista sotkua aikaiseksi. Siskon toisen kuution aion kyllä tehdä valmiiksi, kun kappaleet on jo leikattu.

Myös ompelukoneen vein ulos. Meillä on rinnetontti. Kotiin tullessaam mies löysi ulkoa lankarullan, joka oli pyörinyt lähes katutasolle asti. Ja yksi puola on edelleen kateessa ;) Kiva kokemus nyt kumminkin.

Ihan ensimmäiseksi kiitokset kaikille hihatin/juhla-asu-kehuista ja hyvän juhlapäivän toivotuksista. Sain päivän aikana yhden hihatintilauksen, mutta en ottanut sitä vastaan ;) Tilauskirjani on valitettavasti tupaten täynnä käsitöistä, joita haluan ihan itselleni ja läheisilleni tehdä.

Kummipoikamme pääsi ripille pienessä idyllisessä kirkossa. Lämminhenkiset rippijuhlat pidettiin kotona. Osallistuimme juhlien valmisteluihin mm. tekaisemalla takapihalle uniikin aurinkokatoksen  ;)

Vähäkö me ollaan näppäriä! Minä ostin 10 metriä kangasta, mies narua ja purjerenkaita. Tarvittava puutavara löytyi omasta varastosta. Katoksesta syntyi monta hauskaa "jokilaiva"-juttua sekä pystytysvaiheessa että itse juhlapäivänä.

Juhlassa pappi  kysyi Kukkaketo-koruni alkuperää. En kerro, oliko kyseessä mies- vain naispappi ;)

Viikonloppuna oli myös Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubin tapaminen. Joka kerta ihastelen meille klubilaisille talon puolesta katettua pöytää:

Vastaavaa käsityöklubin tapaamispaikkaa ei taida löytyä Suomenmaasta.

Myymälässä on nyt esillä lukuisia ihania kesäisiä käsitöitä ja uusien neulelankojen myötä myös neulelanka- ja -tarvikepuoli on laajentunut.

Uusimmmat neulemallit kiinnostavat itseäni aina eniten, joten niistä nappasin muutaman kuvan:

Kesähilkkoja, sattumoisin puikkovirkkauksella tehtyjä. Ohje löytyy täältä.

Kaunis pitkä verkkomainen tunikaliivi. Ylähyllyllä Silo-pipo.

Turkoosi neulemekko ja Vekkihuivi. Väriterapiaa.

Jos kutoisin mattoja, en varmaan koskaan pääsisi pois kudeosastolta. Eläkepäivillä sitten viimeistään muutan Kangas-Aittaan ;)...

...mutta nyt ulos virkkaamaan värikästä liiviä kuten viime kesänä. Värinä tänä kesänä hehkuva punainen.

Asu on nyt valmis, eikun menoksi (juhlat ovatkin jo huomenna ;)

Mekko on viime kesältä, hihatin juuri puikolta hypännyt. Silitysrautaa tosin vielä tarvitaan (kuva sitten aina paljastaa kaiken). Mekko on ohutta silkkiä ja vuoritettu myös yläosasta. Ohut silkki on ihana kesämateriaali ja kävellessä helmat vielä liehuvat kauniisti ;)

Hihatin on tehty mekkoa varten. Puikkovirkkasin hihansuusta toiseen. Lankana merseroitu 100% puuvilla Almina 8/4 (turkkilaista lankaa), menekki vajaa 150 g. Täällä lankaa myy Rustoopuori. Materiaalikustannukset hihattimeen siis 3 x 2€, joten pelimerkkejä jäi vielä Kalevala Korun valkoiseen Kukkaketo-koruun.

Hihattimessa on 90 silmukka eli 18 viiden silmukan lenkkiä. Puikon koko 15 ja virkkuukoukun 2. Ihastuin puikkovirkkaukseen vasta (huiveista en aikaisemmin piitannut) kun näin Riitan tekemät hihattimet Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubissa. Ennen omani valmistumista ehti myös neuleystävänä Sipi virkata itselleen hihattimen, tosin Sipi puikkovirkkasi omansa pituussuunnassa. Riitta on tehnyt hihattimia molemmin päin ;)

Hihoja ompelin yhteen 9 kierroksen matkalta. Huolittelin lopuksi kädensuut kiinteillä silmukoilla, tosin aloitushihansuussa (löysän aloituksen vuoksi) jouduin säveltämään ja virkkaamaan sekä kiinteitä, puolipylväitä ja piilosilmukoita, että sain se muistuttamaan lopetushihansuuta.

Lopputulos juuri sellainen kuin halusin

posti toi yllätyksen:

paketin Heimolasta

Ehdotin Seijan tekemälle huiville nimeä ja sen johdosta sain näin hienon lahjan: huivilankaa ja kauniin rintarossin kera kivan kesätervehdyksen. Lanka on kotimasta  silkkivillaa, jota olen useamman kerran messuilla hypistellyt, mutta en koskaan ostanut, kun en osannut päättää, minkä vahvuista lankaa ostaisin ja mitä siitä tekisin. Seija on neulonut useammankin huivin, joten hän osaa valita täydellisen huivilangan. Värivalinta meni myös täysin nappiin! Tuhannet kiitokset sinulle Seija!

Mielenkiintoinen sattuma, sillä "huivikuumetta" olen täällä jo jonkin aikaa potenut. Odotan vain oikeaa hetkeä, että saan rauhassa tuntitolkulla vaan neuloa ja nauttia joka vaiheesta pitsiunelman valmistumisessa. Tuo hetki tulee olemaan joku päivä ensi viikolla.

Tämä lomaviikko on mennyt pääasiassa puutarhassa, jossa olen kiireettömästi puuhastellut. "Toimistotyöntekijälle" on mahtava tunne, kun koko kroppa on fyysisestä työstä "väsynyt". Nautin kun saan iskeä kynnet multaan ja möyhiä ;) Joskus pelkät kädet ovat parhaimmat työkalut  Nykyään käytän aina puutarhakäsineitä, ennen en ollut niin tarkka.

Olen löytynyt jo lähes kaikille edellisen postauksen taimivauvoilleni kasvupaikan. Auringonkukat ja glariolukset istutin pääasiassa ruukkuihin. Ruukutettavaa riitti pariksi päiväksi, joten mielenkiinnosta laskin, montako ruukkua ja tai laatikkoa olen ympäri taloa ripotellut: tulos oli 32 kpl (hui, yllätyin itsekin ;) Osa ruukuista on yhden kasvin istutusastioita kuten tämä aitan kaiteella oleva kastelukannu:

Silmäniloa pyykkien hakumatkalle ja aitan kesävieraille!

Puutarhassa saa toteuttaa itseään, unelmiaan...luoda pihaan erilaisia omaa silmää miellyttäviä yksityiskohtia. Haaveillessa usein unohtaa, että työtäkin unelmien toteuttaminen vaatii ja kun innostuneena tekee monta tuntia fyysistä työtä, niin seuraavana päivänä on ihan pakko levätä.

Täällä on tänään ollut tuo lepopäivä: olen lekotellut aurinkotuolilla ja puikkovirkannut hihatinta aina siihen asti, kun lanka loppui, mutta työ jäi kesken (apua, lomalaisen pitää lähteä ihmisten ilmoille...;).  Aloitin sitten vauvapeiton neulomista Novitan Palmasta, mutta langasta irtosi "nöyhtää", joten jätin senkin työn sikseen. Minkälaisia kokemuksia teillä on Palmasta? Soveltuuko lanka vauvan asusteisiin? Olen aina ollut ylitarkka siitä, ettei vauvan asusteissa tai leluissa ole mitään irtoavia osia, jotka voisivat joutua pienen vauvan suuhun.

Puutarhaunelmista oli aikomus kirjoittaa tai oikeastaan siitä, että aina ei puutarhaunelmatkaan käy toteen:

Tässä näette mun tämän kesän krassiunelmani alun: vain yksi tai kaksi krassin siementä on itänyt per 80 cm:n laatikko. Kylvettyjä laatikoita on 5 + kolme altakasteluruukkua. Odottelin ja toivoin, mutta uskottava se lopulta on, ettei ne kaikki siemenet koskaan tule pintaan.

Kylvin laatikoihin kirsikanpunaista puolikerrattua Whirlybird Cherry Rosea (josta ihanat muistot kesältä 2007) ja pensaskrassi Miklmaidia, jota siemenpussissa kuvataan näin: helposti viljeltävä lähes valkoinen krassi. Kestävän yksivuotisen kasvin herkät kukinnot luovat näyttävää kontrastia kukkapenkkeihin ja -laatikoihin. Kirsikkakrassin kukkien kerrotaan vielä olevan hieman ripsumaisia ja siroja. Ja kaiken lisäksi krassin kukkia voi käyttää ruoanlaitossa. Voitteko kuvitella, miten upealta 5 kukkalaatikoa näyttää, kun niistä rönsyilee voimakkaan vihreitä krassinlehtiä, pääasiassa valkoisia kukkia ja siellä täällä on muutama kirsikanpunainen ripsureunainen kukkanen. Kuvitelkaa myös krassinkukilla koristeltuja salaatteja ja kakkuja...

Olis varmaan pitänyt tyytyä taviskrasseihin, jotka kyllä (onneksi ) itivät taimiruukuissa:

Kotipuutarhuri jaksaa unelmoida, suunnitella ja toteuttaa, koska yleensä vaivannäkö palkitaan. Itsekasvatetut taimet ovat rakkaita. Tänä keväänä pyrin olemaan maltillinen, mutta silti taimiruukkuja kertyi lähes pöydällinen. Tavallisten matalien auringonkukkien lisäksi kylvin auringonkukka Earth Walkeria, jossa on sekoitus pronssin, keltaisen ja suklaanruskean sävyjä, kuvitelkaa taas...Auringonkukan taimet ovat vankkoja, samoin kuin Priscilla (nimi kertoo paljon ulkonäöstä) nimiset gladiolukset, joita ensimmistä kertaa kasvatan (ehtiivätköhän kukkia, kun laitoin kasvamaan vasta muutama viikko sitten...).

Huomenna palataan kotipuutarhurin arkeen ja istutetaan kaikki loput taimet. Keskiviikkona haetaan lisää hihatinlankaa ja käydään samalla neuletapaamisessa Seinäjoen torikeskussa.

...ja hatusta nostettiin lappu, jossa luki SUSA, onnea!

Susan kuvaus on hauska: Onpas vaikea kysymys...mietitäänpäs...voisin olla syreeni (lempipensaani) tai sitten ruusu (piikikäs kun osaan olla minäkin) mutta tällä hetkellä minulla on niin monta rautaa tulessa, että olen ihan selkeästi suikeroalpi, joka ehtii jokapaikkaan ;)

Kuvaukset olivat mahtavia, monta kertaa tuli hymy huulille, kiitokset kaikille! Mukava todeta, että vierailijoillani on mielikuvitusta, leikkimielisyyttä ja luovutta. Yllätyin myös eri puulajien lukumäärästä: luulin, että juhannuksena kaikki haluavat olla koivuja ;), mutta joukossa oli hevoskastanja, lehmus ja siperianpihta.

Syreeni on monen suosikki, omassa pihassani kasvaa 4 eri lajiketta. Syreenin tuoksu on kyllä aivan mahtava. Minulla ei ole lapsuudenmuistoja "mummolan syreenistä", joten oma suosikkini on rosa Isabellan-runkosyreeni, jonka hankin pihaani ensimmäisten puiden joukossa. Ihan ensimmäisiä puita taisivat olla kirsikkapuut.

Isabellan-syreeni 21.6.2009

Tänään on ollut kylmä päivä, niin kylmä, että laitoimme sisätakkaan tulen. Suomen suvena.

En suunnitellut neulovani juhannuksena, mutta takan ääressä oli niin mukavan rauhallista istuskella, että jotakin tekemistä piti saada käsille. Kokeilin ensimmäistä kertaa puikkovirkkausta (Edit: googletin ja löysin puikkovirkkauksesta ohjeen, jossa lenkit otetaan koukulle vasemmalta eikä oikelta kuten minä olen tehnyt, tulee erinäköistä  pintaa...)

Mun suurin puikko on kokoa 15, joten sen mukaista sitten virkkausjälki. Onneksi lankakin on ohutta. Ihan pakko oli kuitenkin juuri tänään aloittaa ;)

Tästä pitäisi tulla hihatin ensi viikonlopun juhliin. Olisin ostanut kaupasta boleron, mutta en löytänyt ainuttakaan, joka olisi passannut "vanhan" mekkoni kanssa  (juhla-asuja neuvotaan aina uudistamaan hankkimalla uutta jakkua tai korua ja sellainen suunnitelma minullakin oli). Uutta mekkoa en kuitenkaan ostanut vaan päädyin turvautuman lankakaupan tarjontaan ja löysin juuri oikean ruskeaa puuvillalankaa. 

Aurinkokin aloitti illansuussa lämmittämään, joten uskaltauduin pihalle ruusuja ihastelemaan.

Tämä on varmaan Hansaruusu. Olen leikannut pensasta niin, että siitä on muotoutunut runkoruusun tapainen. Ruusun pitää olla joko pinkki tai valkoinen.

Mukavaa juhannuksen jatkoa!

ja olisi kiva tietää teistä vierailijoista enemmän...

Jos olisit puu, niin mikä puu olisit?... ja miksi? (ei ole pakko perustella)

Jos sopivaa puuta ei löydy, niin kasvi/kukkakin käy. Arvon (su 21.6. klo 20) kaikkien kommentoijien kesken pienen pohjalaisen tuotteen.

 Itse olisin ehdottomasti kirsikkapuu (keväällä hehkeimmillään;) tai siperianunikko (myös kevätkukkija ja kasvaa yllättävissäkin paikoissa eikä aina siellä, missä pitäisi ;)

Olen tyytyväinen itseeni... \o/... olen saanut aikaiseksi kaksi nuttua lähetettäväksi Etiopiaan.

Lankana kirjavassa nutussa on Kauhavan Kangas-Aitan SUKKIS, joka on aivan ihanan pehmoista. Omenanvihreä lanka on Lanettia. Jouduin jatkamaan nuttua ruusunpunaisella, kun varaamani yksi 50 g:n vihreä kerä ei ihan riittänyt. Virkkasin sitten nutun helmaan vielä  yhden kierroksen kiinteitä silmukoita.

Neuloin Langanpäitä-blogin pyöröneuleohjeella, jolla nutut tulee heti valmiiksi. Lähetämme nutut täältä Etiopiaan Kauhavan Kangas-Aitan kautta.

Vietimme tänä vuonna World Wide Knit on Public-päivää Puistopolulla Käsityöaitta Fionan edustalla:

Osallistujia oli päivän aikana n. 20 ja sääkin pysyi suosiollisena. Fiona tarjosi kahvit ja arpoi osallistujien kesken 9 sukka- ja puuvillalankapakettia.

Iso osa meistä harrastaa julkineulontaa säännöllisesti: kokoonnumme joka keskiviikko Seinäjoen Torikeskuksen alakerran kahvio Herkkukontissa alkaen klo 16. Nyt meillä Tikkuajilla on oma kyltti:

Sipin taidokasta kädenjälkeä: virkkausta ja neulontaa, puikkoja ja lanka... niin kuin neuletapaamisissa.

Kiitokset kaikille mukavasta seurasta ja hyvistä tarjoiluista. Järjestelyt olivat taas ensiluokkaiset. Minä kippailin jo 4. kerran. Käsityöaitan edustalla kun olin, niin pistäydyin samalla pitkästä aikaa lankaostoksilla:

Ensimmäiset Colinette-langat (sävy: Adonis blue ;) ovat nyt rantautuneet Tellun "kesäparatiisiin". Tästä on hyvä aloittaa kesäloman vietto.

Jo toinen postaus tänään, mutta neuleaiheinen: sain vihdoin valkoisen helmineuleliivini valmiiksi:

Kuvasin taas (tästä alkaa jo tulla tapa) pelkän valmistuneen työn, mutta kuvasta kyllä näkyy kaikki tarpeellinen. Haluisin tuollaisen mahdollisimman yksinkertaisen valkoisen neuleliivin ja siinä onnistuin, kun pääntien ensin neuloin toiseen kertaan.

Lankana liivissä on ikivanha Novitan Maxi, muistatteko? Lankaa neulotaan paksuilla 5-6 puikoilla. En olisi uskonut, että Maxista vielä itselleni jotain neulon, sillä kaapissani on vino pino siitä tikuttuja neuleita ja toppeja ;)

En ole malttanut hävittää ainuttakaan, sillä juuri Maxista neulomiseni toinen aalto alkoi. Lanka tuli kauppoihin (tai ainakin meidän lähikauppaan) muistaakseni keväällä 2000 ja minä hurahdin totaalisesti sen sävyihin. Paksuilla puikoilla tuli myös nopeasti valmista. Neuloin toppeja rannalla, kun pojat vielä tarvitsivat kuskaajaa hiekkamontulle.

Kaikki topit olivat tuolloin hienoja caprien kanssa, mutta tässä taitaa olla ne käytetyimmät. Oikealla olevaan oli ohje, muut ovat omia väriyhdistelmiä. Taisin neuloa kaikista muista Maxin sävyistä paitsi violetista ja ruusunpunaisesta.  Varastossa on vielä joitakin keriä ja nöttösiä ja niihin on yksi käyttösuunnitelmakin olemassa, mikä toteutetaan joko tänä kesänä tai ensi kesänä tai sitä seuraavana... onneksi langoissa ei ole viimeistä käyttöpäivää ;)

Saan paljon vapaa-aikaani kulumaan myös erilaisten kodin sisustusjuttujen parissa. Tänään olen suunnitellut, mitä kankaita yms. tarvikkeita pitää vielä ensi viikolla hankkia ennen viikon päästä alkavaa lomaa, ettei sitten heti tarvitse kauppoihin lähteä. Hankkisin varmaan kotiin enemmän kaikenlaista tilpehööriä, jos saisin vapaasti päällepäsmätä tuon sisustuksen kanssa, mutta meillä mies ja pojat ovat aina ilmaiseet selkeän mielipiteensä eikä poikien huoneeseen ole saanut viedä mitään omin päin ;)

Viime keväänä päällystin pojan työhuoneen runkosängyn Annalasta ostamallani kukkakankaalla.

Mies teki hyllyt puusta ja minä lakkasin ne harmaalla lakalla kahteen kertaan. Seinälle hankittiin vielä marketista mustavalkoinen juliste "Lunchtime Atop a Skyscraper". Huoneeseen jätettiin vanhat siniset tapetit ja nurkasta alkavaan uuteen seinäpätkään laitettiin maalattavaa tapettia. Maali ostettiin tapetinpalan kanssa, niin saatiin samaa sävyä. Huoneeseen ostin vielä kaksi harmaata pyöreää nukkamattoa. Olen ollut tyytyväinen, samoin asukas.

Lomalla aion neuloa keittiöön uudet verhot ja makuuhuoneeseen uusia tyynyjä. Keittiön verhot saatan virkatakin siitä perinteisestä kalalanganväristä, josta muutaman vuoden tauon jälkeen olen jälleen alkanut tykätä... niin se mieli ja maku muuttuu ajan kanssa.

Hengissä ollaan. Aika vaan on kulunut kaikenlaisen muun askareen parissa, kuin mitä tämän blogin sisältöaiheet ovat. Ylioppilaita on juhlittu ja seuraavana päivänä lastasin auton tavatilan täyteen perennantaimia ja tein "puutarhakeikan" pikkusysterin luokse.

Onneksi omassa pihassa tapahtuu itsestään koko ajan jotakin. Kivipengerryksen reunaan toissa kevänä istuttamani vaaleanpunaiset sammalleimut ovat olleet tänä keväänä upeimmillaan.

Rappusten paikkaa siirrettin samaan aikaan ja aika mukavasti maanpeitekasvit jo pehmentävät ympäristöä. Pitkään olen miettinyt, että tilaisinko rinteen ylöosaan kaaren, jonka molemmille puolille istuttaisin vaaleanpunaisia runkoruusuja. Nyt rappusten molemmilla puolilla kasvaa tuijanalut, jotka toisaalta ovat vihreitä myös talvella.

Luoman puutarhalla kävin toisen kerran ystävän kanssa ja innostuin ostamaan runkokasvin, jonka nimen unohdin samantien ja nyt olen sitten myös hukannut nimilapun ;)

Kasvi pääsee etupihan kivikkoryhmän keskelle. Puutarhalta kertoivat, että kasvi kukkii koko kesän upeasti eikä piittaa sateesta eikä tuulesta. Niin uskomattomilta kehut kuulostivat, että ihan pakko on kokeilla kaunokaisen menestymistä omassa pihassa. Kasvia voi myös leikata reippaasti, niin että sen muoto pysyy pallona.

Tämän kevään uutuuksia perennapenkissäni on mm. oranssi kullero.

Aivan hellyyttävä ilmestys: pitkän varren päässä upeat ruusukkeet.

Tätä kirjoittaessani ulkona tuli hetken rakeita, joten kyllä joutuvat sekä kasvit että ihmiset sopeutumaan. Itse suunnittelin meneväni tänään puutarhatöihin, mutta taidankin etsiä villasukat jalkaan ja tehdä jotain sisällä.

...neuleliivin kappaleet sain valmiiksi, mutta ne menee uusiksi vyötäröstä ylöspäin: liikaa tyhjää tilaa kainaloiden alla ja pääntiellä ;( Harmitukseni kävin poistamassa puutarhamme sipulikukkia ihailemalla.

Nämä puhtaanvalkoiset narsissit ovat vähitellen lisääntyneet etupihan rinteen siinä puolessa, jossa on huonompi (=köyhempi ja kuivempi) kasvualusta. Keltaisia torvinarsisseja ei ole saanut paikassa menestymään ja tulppaanitkin ovat seuraavana kesvukautena olleet pieniä.

Rappusten toisella puolella kasvaa näin valloittava kerrottu narsissi! Värinsä puolesta se on väärärällä (=pinkillä) puolella, mutta en tohdi sitä siirtää.

Nyt on puutarhamyymälöissä  kesäkukkavalikoimat parhaimmillaan.  Olen kahtena päivänä käynyt tutustumassa paikalliseen tarjontaan. Keskiviikkona matkaani lähti tyrnipoika, pari leimukukkaa ja iso olkikukka-amppeli.

Kasvi ei mitenkään riipu, joten aioin istuttaa sen isoon ruukkuun ja laittaa rappusille krassien ja muiden kelta-oranssien kukkien joukkoon.

Toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua. Jos sataa, niin neulotaan. Muuten ollaan ulkona ja nautitaan ihanasta keväästä!

Kahden peräkkäisen yo-kevään jälkeen on mukavaa, kun saa tehdä siivouksia ja puutarhatöitä omaan rauhalliseen tahtiin. Tänä keväänä päätin vihdoin tyhjätä säilytystilat turhasta tavarasta. Varastoja olen kerännyt aktiivisesti v. 1992 lukien eli siitä, kun tänne muutimme. Lastenvaatteita olen kierrättänyt, mutta kaikki omat "ne kaapissa kutistuneet" vaatteet olen säilyttänyt ajatuksella "josko ne joskus vielä..." tai voihin näitä käyttää vaikka ulkomaalausvaatteina" ;)

En ole kirpputori-ihmisiä, mutta innostuin käytyäni juuri avatussa Aapelin Kellarissa Seinäjoella. Paikassa on tilaa ja hyvä hengitysilma. Tavaroiden merkitseminen ja myyntipaikan laittainen vei yllättävän paljon aikaa, vaikka netistä sai tulostaa Kellarin omat hintalaput. Laitoin aika paljon "puhumattomia lankojakin" myyntiin ja kokeeksi pari neuletyötä. Saa nyt sitten nähdä, miten "kauppa" käy. Jäljelle jääneet vaatteet ja tavarat vien sitten eteenpäin, mutta langat saatan kuskata takaisin kotiin.

Joitakin kesäkukkia hankin viikonlopun aikana:

Mosaiikkiruukkuihin istutettavat kukat valitsen aina huolella, sillä molemmilla on oikeus tulla huomatuksi, vaikka kokonaisuus onkin tärkein. 

Ulko-oven pieleen löytyi yksittäisiä oikeanvärisiä miljoonakelloja:

 Ja SE tämän kevään varsinainen puutarhaprojekti sijaitsee talon takana:

"Pieni kivikkoryhmä" ;) Tarkoituksena on istuttaa kivien lomaan vain sellaisia vaatimattomia kivikkokasveja, jotka sopivat mäntymetsän reunaan kasvamaan ei siis mitään hopeahärkkiä tai pinkkiä sammalleimua, joita kyllä puutarhastani saisin. Keltaista maksaruohoakaan en taida kelpuuttaa.

Euroviisujen ääreen valitsin helpon käsityön ja sain neulottua puolitoista kappaletta yksinkertaisesta helmineuleliivistä. Cocos-puseron laitoin hetkeksi sivuun.

"Kimalleneuleeni" valmistui viikolla, mutta se vaatii muutoksia.

Malli on Modasta 2/07 ja lankana Novitan Cocos. Pitsineuletta oli kiva ja helppo neuloa, mutta olisin saanut tikuta pienemmillä puikoilla. Jakku ei varsinaisesti ole iso, mutta se on lörppö ja liian pussimainen. Kaulus taas on liian pieni ja ostamani napitkaan eivät sovi...

Viikonloppuna nyt kuitenkin keskitytään pihatöihin, sillä perennapenkissä on vielä talven törröttäjät pystyssä ;)

Heräteostos:

Pintamuotia eikä parhaat mahdolliset kävelyyn, mutta aina ei jaksa olla järkevä ;)

Tämän illan olenkin sitten kuluttanut penkomalla lankavarastojani ja etsimällä kenkiin sopivia neulemalleja (ei kovin järkevää tämäkään, kun ulkona on hyvä puutarhasää).

Vanhoja lankoja löysin: valkoista Brillaa ja paksua Novitan Maxia sekä Kotiväkeä. Novitan kesänumeroista (-06 ja -09) löytyi sitten pari kivaa ananaspitsijakkua, joista taidan aloittaa. Maxista sitten helmineuleliivi ja Brillasta myös joku pitsijuttu.

...kukkaterapiaa, väriterapiaa....tuoksuterapiaa ;)

Puolitoista tuntia jokakeväistä hoitoa Luoman puutarhassa Ylihärmässä. Suosittelen kaikille, joilla on mahdollisuus käydä kyseisessä "hoitopaikassa" ;) Kaksi isoa ja kolme pientä kasvihuonetta. Kukkaloistoa silmän kantamattomiin. Satojen (arvaus) miljoonakelloamppelien joukosta valitsin tämän:

Kaksivärinen miljoonakello: ainut yksilö ja toisena värinä lempi kukanvärini pinkki. Olin myyty ;)

Oikein kaunista äitienpäivää kaikille täällä vieraileville!

Monenlaista tekemistä riittää tähän aikaan vuodesta sekä sisällä että ulkona. Vapun ja koko viikonlopun olenkin puuhastellut kotosalla, mutta näkyvää valmista on tullut vähän ;)

Vappukimallepusero ei ihan ehtinyt täksi vapuksi: toisessa etukappaleessa mennään.

 Kuistin ikkunalaudalle kävin ostamassa vaaleanpunaisia silkkipelargonioita:

Pidän kuitenkin itseäni edelleen innokkaana puutarhaihmisenä, vaikka silkkikukkia löytyy täältä talosta jo aika monesta paikasta.

Mies on tehnyt ikkunalautojen alle tuon irrotettavan taimenkasvatushyllyn, joka vain odottaa tämän kevään ruukkuja. En ole vielä kylvänyt ainuttakaan siementä, mutta krassit ja auringonkukat ainakin vielä hyvin ehtivät.

Joka kevät löytyy puutarhamyymälöistä uutuksia, joiden kanssa pitää yrittää pitää pää kylmänä. Erityisen heikkona olen erilaisiin ruukkuihin ja istutusastioihin.

Tätä pientä (50cm) ja sievää pajulaatikkoa en nyt voinut vastustaa. Erityisesti nuo rivat tekivät vaikutuksen ;) Sopiva paikka löytyi takapihan aitan kaiteelta. Valkoiset kukat sopivat ehkä parhaiten paju- ja risuastioihin. Valitisin tällä kertaa noita suuria "naamaorvokkeja" :)

Elävän pajun oksalle laitoin pari tuulikelloa, jotka tosin kaipaavat vielä viimeistelyä. Jos oikein muistan niin idea on  Möhönasun blogista.

Toivottavasti lämpimät jatkuvat, että saadaan nauttia....kuka mistäkin ;)

Aamusta heti Terassikauden Avajaisiin ;) Olin ensimmäisenä oven takana odottamassa. Upeita ja edullisia kankaita oli taas metrikaupalla, mutta tällä kertaa oli vähemmän oransseja vaihtoehtoja, joita haeskelin. Suunnittelen neulovani Ritz tuoliimme uudet päälliset, joiden kaavatkin pitäisi löytyä jostakin Suuren Käsityölehden numerosta. Tyhjin käsin ei tälläkään kertaa tarvinnut palata:

Päädyin lopulta tuohon yksiväriseen poltetun oranssiin kankaaseen. Systerille ostin harmaavalkoista kangasta ja pari tyynyä. Löysin yhden tosi suuren harmaan palan pienten palojen joukosta...jihuu ;) Tehtaiden myyntipäivät on ehdottomasti mun suosikkipaikkoja. Nautin penkomisesta ja löytämisen riemusta: se on kuin aarteen etsintää ;)

Annalasta sitten Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubiin. Meitä oli yli 10 innokasta paikalla ja tunnelma oli keväisen rento: morsiusjuttuja suunniteltiin, vaikkei häistä ollut tietoakaan ;) 

Kangas-Aitan matokudepuolelta (käyn aina siellä, vaikka en ole koskaan kutonut mattoja) löytyi uutta:

Mattoon ei vielä ollut ohjetta saatavilla, mutta tulee varmaan myöhemmin. Käsityöklubin jälkeen lähdimme porukalla Järvilakeuden kansalaisopiston kevätnäyttelyyn. Sipin ja Heleenan kanssa pistäydyimme vielä myös Lapuan kansalaisopiston näyttelyssä. Kauhavalla oli upeita keramiikkatöitä ja Lapualla erityisesti kudonnaisia.

Illansuussa sain pitsiliivini valmiiksi. Yön se oli kosteiden pyyhkeiden välissä. Ommeltavia saumoja ei liivissä onneksi ole kuin pari, joten valmista tuli:

Kuvasin liivin tällä kertaa poikkeuksellisesti sisällä ja henkarilla. Malli on Villa Mokan ja Popparista toteutettu ohje löytyy Modasta 5/2007. Omani neuloin Samoksesta, joten vähensin XS/S-koossa kaksi mallikertaa.

Liivi on oikein kiva päällä, vaikka se kuvassa näyttää vähän väsyneeltä. Täytyy ehkä kuvauttaa uudemman kerran ulkona auringon paisteessa.

Tänään olen kierrellyt ulkona "markilla" ja suunnitellut tulevan kesän puutarhatouhuja. Ensin pitää kuitenkin siivota:  isot männyt ovat upeita, mutta kyllä ne roskaavat talven aikana. Onneksi puutarhainnostus on suurimmillaan keväällä.