Käväistä on ehkä väärä sananvalinta, kyllä mä siellä 7 tuntia sain kulumaan. Lankaosastolla ei ollut mitään erityistä ostettavaa: vain Hippy oli tarjouksessa 2,50 kerä. Puutarhamyymälä oli tällä kertaa pettymys. Oli siellä joku supermaanantaitarjous: 5 petuniaa 2 eurolla, mutta en viitsinyt jonottaa."Rankan" päivän jäätteeksi päätin lepuutella jalkojani jäätelöannoksen kera Keskisen kahviossa. Eihän siitä rentoutumisesta mitään tullut, kun itse Vesa tuli istumaan viereiseen pöytään ja oli tosi nami! Mun piti tietysti lähettää viesti muutamalle ystävälle, että missä mä oikein olin ja kenen kanssa (melkein). Heiltä tuli nopeasti seuraavia toimintaohjeita:
Ensimmäisen ystävän viesti oli: "No tee jotakin! Kysy vaikka että: saiskos tähän pöytään istua...Vastasin, etten oikein voi mennä, kun en enää ole tähän aikaan päivästä parhaimmillani. Jatkoviesti oli seuraava: "Älä nyt ole turhan kriittinen itteäs kohtaan. Sehän voi vaan tykätä, kun ei oo liian huoliteltu"
Kollega Tarun viesti: "APUAAA. Sun on pakko sanoa sille jotakin. Kehu vaikka. Pyydä nimmari muille tytöille töihin. Mä lupaan, että VESA voidaan pitää jatkuvasti seinässä" Tämä viesti vaatii vähän selitystä. Me vietiin jokin aika sitten vuorotellen joku miehen kuva (viikon mies) kahvihuoneen seinälle. Mä vein ensimmäiseksi Vesan kuvan (ei ollut menestys). Tarulta tuli vielä toinenkin viesti: "Montako tuntia oot siellä istunut ennen kuin tärppäsi?"
Marja-Liisa lähetti selkeän neuvon: "Iske silmää Vesalle ;-)
En mä tietenkään mitään tehnyt. En mä osaa toimia yllättävissä tilanteissa. Tai, no ehkä mä vähän vilkuilin sivusilmällä. Jälkeenpäin hymyilytti ja mietitytti, että mihinkä mä olisin sen nimmarin pyytänyt, onnenkahvilan servettiin vai ostoskuittiin? Muuten, Vesa huomaa jokaisen asiakkaansa (katsoo silmiin). Tai ainakin hän saa asiakkaan tuntemaan niin.
Liitän tänne loppuun myöhemmin yhden valokuvan. Paljastan, ettei se ole hänestä (etten herättele turhia toiveita). En omista kamerakännykkää. Tiedättekö, että dekkarikirjailija Reijo Mäellä ei ole kännykkää eikä sähköpostia. Hänellä on siis aikaa kirjoittaa Vares-kirjoja. Seuraava Vares muuten ilmestyy 6.6.06, jota täällä päin jo odotellaankin. Muistin virkistämiseksi kävin lukemassa parhaimmat Vares-kommentit.
Keskisellä iskee aina jonkinasteinen ostovimma, joten minäkin ostin itselleni mm. kaksi olkista kesähattua:
En osannut päättää, kumman värisen otan (kolmas väri oli ihana turkoosi), joten otin molemmat: toista käytän puutarhatöissä ja toista terassilla. Pinkki pääsee ehkä terassihatuksi, kun on jo se kesäkassikin valmiina. Hattuja voi oikeasti pitää päässä: lieri on sopivan kokoinen (ei liian iso). Oikeastaan, mulla olikin tarve uuteen puutarhahattuun, joten ei yhtään hullumpi hankinta, sittenkään. Kotona porukkaa kuitenkin kovasti nauratti mun päivän pinkki löytö.
Kommentit