Sain vihdoin neulottua kansituoliin pehmusteet:

Käytän sanaa vihdoin, sillä pehmusteet ovat olleet työlistalla varmaan siitä asti, kun talon ulkosävystä tehtiin päätös joskus 90-luvun alkupuolella :) Keltavalkoinen pehmeä markiisityylinen kangas ja pehmusteet ovat olleet kyllä käytössä, mutta ilman ompelua. Tänä kesänä päätin ryhdistäytyä, sillä ostin keväällä uuden puisen Asko classic-malliston kansituolin (tuoli oli 50 % alessa, mutta maksoi silti muutaman muovituolin verran). Näin jälkeenpäin voin sanoa, että onneksi en tuhlannut kankaita ja aikaa niihin aikaisempiin tuoleihin, sillä muoviset eivät todellakaan kestäneet muutamaa kesää kauemmin. Toisaalta tänä päivänä saa jo kaupoista hyviä ja kauniita pehmusteita, mutta silloin 90-luvun alussa eivät valikoimat olleet samaa luokkaa.

Puusta tehty kansituoli on tukeva. Ei tarvitse jännittää, että hajoaa alta, vaikka reippaasti vaihtaa lepo/neulonta-asentoa. Lisäpehmustetta kuitenkin tarvittiin, vaikka minulla on ihan sopivasti niitä "aina mukana kulkevia pehmusteitakin" :)

Päälliskankaan suljin vetoketjulla. Sisällä on n. 3 cm:n paksuinen superloni. Valmiiseen systeemiin ompelin kanttinauhan palat, jolla pehmusteen saa kiinnitettyä tuoliin. Lopusta kankaasta innostuin vielä ompelemaan tuon niskatyynyn. Tyynyn takana on n. 2 cm:n leveä kumminauha, mikä mahdollistaa tyynyn siirtämisen selkänojassa kullekin istujalle oikeaan kohtaan. Kuvat ovat huonoja: yritin hakea kuvauspaikkaa, jossa aurinko ei niin kirkkasti paistaisi, mutta painavaa tuolia ei kovin moneen paikkaan voinut siirtää.

Lopuksi vielä pari kuvaa aamuiselta puutarhakierrokselta:

Vesipisaroita sadettajan jäljiltä jättipoimulehden pinnalla. Kasvilla on ihanat limenvihreät kukat.  

Köynnöshortesia suostuu viimein kiipeämään männynrunkoa pitkin.

Olen yhä enemmän innostunut, kun kasvit sekoittuvat perennapenkissä. Istutin tuota kirjavalehtistä kasvia hernepuun juurelle, kun siinä ei mikään muu viihtynyt. Penkin reunaan laitoin korallikeijunkukkaa ja voi, miten kauniisti ne sopivatkaan yhteen.

Nautin suunnattomasti täällä omassa pihassa puuhastelusta, mutta välillä täytyy kyllä lähteä "ihmisten ilmoille" Olen siis loppuviikon poissa tutustumassa vaikkapa kesäkahvilaelämään. Ainoana sovittuna ohjelmana on tämä esitys. Carl-Kristian Rundman on minun suosikkinäyttelijä, sillä kuka voisi unohtaa Puhtaiden valkoisten lakanoiden Eero Kurppaa :)