En tiedä, onko meillä koskaan ollut näin ruskeaa nurmikkoa: kävellessä vain kuuluu, kun piharatamot rutisevat jalkojen alla. Aikaisempina hellekausina nurmikko on kuivunut paikka paikoin, mutta nyt on pelkkää ruskeaa mattoa. Tonttimme sijaitsee kuivassa mäntymetsässä ja nurmikon alla on liian vähän multaa (ei silloin perustettaessa tiedetty puutarhanhoidosta paljon mitään). Erityisen ongelmallinen on juuri etelärinne, joka on talon julkisivun puolella. Haaveilekin nurmikon vaihtamisesta polkuihin ja kivikkokasveihin. Vaihtaminen ei kuitenkaan käy tuosta vaan, kun aluekin on melko iso. Lasten vuoksi nurmikko oli aikoinaan paikallaan, mutta nyt olisi muutokselle tilaa.

Myös perennapenkissä kukat kituen ruskettuvat, kun en ole viitsinyt niitä säännöllisesti kastella. Kaiken tämän kuivuuden lisäksi uudistin juuri tänä alkukesänä melkein koko 10 metriä pitkän perennapenkkini. Olen kastellut vain sen verran, että perennat pysyvät joten kuten hengissä. Välistä on kyllä käynyt mielessä ajatus: mitä järkeä on ostaa uusia taimia, jos ei niitä sitten hoida. Luotan kuitenkin siihen, että kyllä ne perennat sitten taas ensi keväänä sieltä mullasta nousevat.

Myös minulla on puutarhassa vajetta tähän aikaan kukkivista perennoista (Sanni omastaan jo kertoilikin aikaisemmin). Olen nimittäin joutunut luopumaan leimukukista ja ritarinkannuksista, jotka ilmeisesti parhaillaan kukkivat tai ainakin aloittavat kukintaa lajikkeesta riippuen, leimukukat pääsivät anopin runsasmultaiseen maahan (saan niitä käydä poimimassa aina kun haluan). Uudistetussa ja vielä vajaassa perennapenkissäni kukkii parhaillaan ruskolilja, malva, (korkea lajike, myskimalvan yritän vielä pelastaa), ranta-alpi (upeasti, pidän sen voimmakkaista väreistä: kirkkaan keltainen kukkameri syvänvihreää lehdistöä vasten), pikkusydän (rosa ja uusi hankinta valkoinen), väriminttu, joku viininpunainen kukka, jonka nimeä en tiedä sekä jalokallioinen. Toisaalla puutarhassa kukkivat useat kuunliljat, mutta niiden värit ovat makuuni liian haaleita (lehdet kyllä ovat upean vihreitä).

Ruukuissa ja laatikoissa olevat kesäkukat sen sijaan voivat hyvin. Niiden kastelusta ja lannoittamisesta  pyrin pitämään huolen. Valitsenkin sellaisia lajikkeita, jotka kestävät paahdetta ja vähän kuivuuttakin. Kauheinta, mitä tiedän, on ruskeat "parvekekukat". Joskus tietysti sattuu vahinkoja, mutta sitten omat ruukkukukkani kyllä päätyvät hyvin pian kompostiin.

Krassit valuvat ulos ruukuistaan, joita olen sijoitellut pääasiassa rappusille. Pidän enemmän ruukuissa olevista kukista kuin amppelikukista (joita oleensä ostan vain yhden ison tai en aina sitäkään). Ruukuissa kukat mielestäni näkyvät paremmin. Voiko siitä päätellä, että kuljen enemmän katse maahan suunnattuna, kuin nokka pystyssä... ei voi päätellä.

Laitan tähän loppuun kuvia, miten erivärisiä krassinkukat voivatkaan olla. Taimenkasvatusvaiheessa pensas- ja köynnöskrassit (taas kerran) pääsivät sekoittumaan, joten ruukuissani on niitä nyt sulassa sovussa.136409.jpg136413.jpg
136410.jpg132068.jpg