Voiko kalalangasta virkattua sängynpeittoa pitää jo perinnekäsityönä? Mielestäni kyllä. Ennen ainoa tapa saada kotiin upea "sängynpäällinen", oli virkata se itse. Nykyään kaupoista saa mitä upeimpia sängypeittoja, joten harva viitsii/jaksaa enää virkata itselleen suuritöistä peittoa. Ainakin itselleni on näin käynyt. Olen kyllä vuosien ajan laittanut talteen erilaisia malleja ja virkannut koekappaleita, mutta itse peittoa en ole vielä aloittanut. Toisaalta sitä miettiin, että onko malli mieluisa vielä silloinkin, kun peitto on valmis. Olen myös pohtinut aikaa, joka parisängyn peiton virkkaamiseen itseltäni mahtaisi kulua...puoli vuotta? ....varmaan enemmän.....todennäköisesti yli vuosi..... Tähän malliin olen kuitenkin kovasti ihastunut:

Peiton ohje löytyy Suuri Käsityö Kerho-lehdestä 1/1987. Alla on seuraava teksti: "kaikki alkaa yhdestä pienestä virkatusta palasta. Seitsemästä palasta teet jo pyöreän liinan ja kun työ alkaa sujua virkkaat paloja ulkomuistista. Pienestä paloista syntyy huomaamatta yli 700 palan upea pitsipeitto".  Kannustavaa tekstiä, mutta silti: 700 palaa, jotka vielä pitäisi neuloa yhteen!!!. Enpä tiedä, löytyykö riittävästi kärsivällisyyttä/kestävyyttä aidon valkoisen (ehdottomasti valkoisen) pitsiunelman virkkaamiseen.....